Tingi tulleista – älä omista katteista!

3.10.2018

Laita vientiprosessi kuntoon ja hyödynnä vapaakauppasopimuksia!

Suomella on EU:n jäsenenä kauppasopimus noin 70 eri maan kanssa, ja lisää on tulossa. Uusin sopimus on solmittu Japanin kanssa, sitä aletaan vaiheittain soveltamaan jo vuoden 2019 aikana.

Vuosi 2019 voi tuoda merkittäviä muutoksia myös toiseen suuntaan. Brexitin myötä tavaroiden vapaa liikkuminen EU:n ja UK:n välillä loppuu, tai ainakin vaikeutuu merkittävästi. Tällä hetkellä vaikutuksia vielä arvuutellaan, mutta selvää on, että jonkinlainen (kauppa)sopimus tähänkin tarvitaan. 

Kauppasopimukset eivät ole vain suuryrityksiä varten, pk -yrityksillä on tasavertainen mahdollisuus hyötyä sopimusten eduista. Kauppasopimusten perimmäinen tarkoitus on lisätä ”vapaata” kauppaa sopimuskumppaneiden välillä. Usein puhutaankin Vapaakauppasopimuksista. Puretaan kaupan esteitä ja rajoituksia, maksetaan vähemmän tullia.

Suomalaiset yritykset panostavat vientiin, mutta raportit kertovat karun totuuden. Kauppasopimusten tarjoamia hyötyjä ei  hyödynnetä, tai niistä ei edes tiedetä.  Miksi annetaan 5-10% hintaetu kilpailijoille?

Jotta sopimuksia voi hyödyntää, ne pitää käydä läpi ja tunnistaa omia tuotteita koskevat vaatimukset. Jo kauppaa suunnitellessa pitää olla tiedossa kauppatavaran alkuperä ja tullinimike. Vapaakauppasopimukset ovat muodoltaan hyvin samanlaisia. Jokainen on silti oma yksilönsä. Jos tuntee yhden, ei voi sanoa tuntevansa kaikkia.

Kun sopimuksia päästään täysimääräisesti hyödyntämään, ne tuovat kilpailuetua. Vientimyyjä voi hymyssä suin mainostaa tuotteen olevan EU:n alkuperätuote. Tullietuudet tuontihetkellä vähentävät ostajan kokonaiskustannuksia. Kun homma on hallussa, koko vientiprosessi on sujuva ja mahdollisuus pysyvään asiakassuhteeseen kasvaa.

Vapaakauppasopimukset ovat yksi osa vientiprosessia. Vientiprosessi taas pitää sisällään ihan kaiken – aina kaupan suunnittelusta tavaran onnistuneeseen toimittamiseen ja maksun saamiseen saakka. Kyse on siis todella laajasta tapahtumaketjusta. Ja ketju on juuri niin vahva kuin sen heikoin lenkki.

Niin kauppasopimusten kuin vientiprosessinkin kanssa pitää muistaa, että ne koskettavat koko vientiyritystä – ihan jokaista työntekijää. Jokaisella on omat vastuut ja velvollisuudet. Kun koko prosessi pistetään pieniksi palasiksi ja aletaan kartoittamaan vastuuhenkilöitä, saatetaan yllättyä. Esimerkiksi alkuperän ja tullinimikkeen määrittäminen saattaa tapahtua vasta prosessin loppupäässä, silloin kun tavaraa ollaan jo lastaamassa vientiin. Ja silloin on liian myöhäistä.

Muutos ei tapahdu yhdessä yössä, ei vielä viikossakaan. Ymmärtämällä vientitapahtuman eri osien keskinäiset riippuvuudet ollaan kuitenkin jo oikealla tiellä. Myönteistä kehitystä saadaan aikaan ihan pieninkin askelin, vaikkapa selvittämällä omien kohdemaiden vapaakauppamahdollisuudet. Tuumasta toimeen siis.

Niinku tierättä, Pohojammaalla ei yritetä, vaan teherähän!


Lisää Marikan oppeja saat osallistumalla 20.11.2018 Kauppakamarin Vientipäivään Seinäjoella!